lauantai 29. syyskuuta 2018

Paikoillaan pysyminen selkään noustessa

Jos haluat, että hevonen pysyy paikoillaan selkään nousun ajan ja odottaa rauhassa liikkeelle lähtöä, kun olet selässä, tässä on yksi tapa, miten voit harjoitella tehtävää.
Pilko tehtävä osiin esim. näin:
- Hevonen tulee jakkaran luokse siihen asentoon, missä haluat sen olevan ja palkitset esim. ruokapalkkinnolla siinä paikassa paikallaan olosta 
- Kun hevonen on jakkaran vieressä rentona, nouse jakkaran päälle, äänierkki ja anna ruokapalkinto. Kannattaa viedä ruokapalkinto hevoselle niin, ettei se liiku sitä hakemaan. Kun haluat kouluttaa paikallaan oloa, ei harjoitteluun kannata liittää silloin liikkumista. 
- Kun edelliset vaiheet sujuva ja hevonen pysyy paikoillaan, kosketa jakkaran päältä hevosen selkää (tai satulaa/jalustinta, jos satuloitu). 
Tähän saakka kannataa tehdä harjoitus ilman ratsastusvarusteita. Näin tulee varmistettua, mikä on varusteiden vaikutus. Jos tämä toimii ilman ratsastusvarusteita, mutta ei varusteiden kanssa, kannattaa siedättää myös ratsastusvarusteisiin.
Tehtävä voi jatkaa esim. näin:
- Kun hevonen pysyy paikoillaan, kun laitat vähän painoa jalustimelle, äänimerkki ja otat jalan pois jalustimesta ja annat palkkaa. 
- Laitat kehon painoa satulan päälle, äänimerkki, paino pois ja nami.
- Kun nämä sujuvat niin, että hevonen pysyy paikoillaan, mene selkään ja syötä, jos pysyy paikoillaan. Jos ei pysy paikoillaan, palaa edellisiin vaiheisiin.
Huomioi
Alussa toinen henkilö; syöttäjä on kätevä apu, ettei hevonen peruuta hakemaan ruokaa sinulta (riippuu hevosen koosta ja omasta kurkottumisen kyvystäsi). Jakkaralta kannattaa aluksia loikata alas viemään palkinto hevoselle, jottei se siirry hakemaan ruokaa. Jos hevonen aina siirtyy hakemaan ruokaa, se ei opi pysymään paikoillaan.
 
Paikallaan seisominen pitää opettaa
 Jos hevonen väistää, selkäännousun eri vaiheisiin liittyy todennäköisesti jotain jännitystä tai satula painaa. Syynä voi olla ettei pysähtymistä ole opittu ratsastajat ovat aina loikanneet vauhdissa kyytiin ja hevonen luukee, että se ok. Moni ei odotakaan hevosen pysyvän paikoillaan vaan riittää, että kerkiää kyytiin. Lisäksi jos loikkaa kyytiin, hevonen liikkuu ja sitten antaa palkinnon, vahvistaa liikkumista.
Harjoituksen kesto
Tämä harjoittelu voi kuulostaa työläältä tai hitaalta, mutta harjoitteluun menee puolesta tunnista tuntiin, riippuen hevosen jännittymisen tasosta. Lisäksi päälle voi laskea satulaan siedättämisen. Siihen menee noin 30min. Jos satula jotenkin tuntuu hevosesta epämukavalta, siihen siedättäminen ei auta, vaan pitää vaihtaa sopiva satula.
Muista kivun mahdollisuus!
Jos hevonen enemmänkin väistelee selkään nousua, on tarkistettava satulan sopivuus, otettava huomioon kivun mahdollisuus tai jos on ollut kipeä ja oletettavasti ei enää ole kipeä, voi siedättää kaikkiin vaiheisiin erikseen.
Hevosen tasapaino ja asento
Lisäksi hevosen asento vaikuttaa siihen, kuinka mukavaa sillä on selkäännousutilanteessa tai ratsastaessa. Jos hevonen on kovin notkoselkäinen, sen selkään ja/tai lantioon todennäköisesti sattuu lisäpaino selässä. Tai jos sillä on paino kovin edessä, se voi tuntua huteralta ja hevonen pystyssä pysyäkseen lähtee kipittämään eteenpäin. Siinä kohtaa kannattaa opettaa hevoselle painon siirtoa takajaloille, kun ihminen nousee selkään, jotta hevonen on paremmassa tasapainossa ja tukevasti.

torstai 31. toukokuuta 2018

Siedättynyt vai opitusti avuton?


Yksi vähiten tunnistettu pakoreaktion muoto hevosella on paikoilleen jähmettyminen. Hevosella on monia pakoreaktion muotoja, joista tutuimpia ovat pakoon säntääminen, pukittelu ja pystyyn hyppiminen. Onnistuneessa koulutustilanteessa näitä pakoreaktioita ei ollenkaan näy. Koulutuksen tulee aina alkaa toiminnan syiden etsimisestä ja kivun mahdollisuuden pohtimisesta. Ja kun koulutus alkaa mukavuusalueelta, ei pakoreaktioita ilmene.

Kun hevonen seisoo paikoillaan vaikka jotain oletettavasti jännittävää tehdään sen lähellä, voi olla
hyvinkin vaikea erottaa onko hevonen hyvin siedättynyt vai paikoilleen jähmettynyt tai opitusti avuton. Tämän erottaminen voi edellyttää kyseisen hevosen ja sen historian tuntemista.

Kysymys kuuluu: Onko ympärillä tapahtuva asia oikeasti hevosen mielestä samantekevää vai yrittääkö se olla liikkumatta, koska arvelee siitä seuraavan vielä jotain pahempaa?

Opitusti avuton eläin on oppinut, ettei mikään auta, joten mitään ei kannata enää yrittää muuta kuin pysytellä paikoillaan. Valot ovat sammuneet ja katse kääntynyt sisäänpäin. 


Jos hevonen on pitkään pelkotilassa, mutta se ei uskalla näyttää pelkoaan, sen stressihormonitaso on jatkuvasti korkea ja palautumista ei tapahdu. Korkea stressihormonitaso vaikuttaa sekä hevosen psyykeeseen että fyysiseen kuntoon pitkällä tähtäimellä. Esimerkiksi jännittynyt lihas on revähdysalttiimpi. Jännittyneen hevosen selkä on notkolla, mikä altistaa selkäkivulle, okahaarakkeiden yhteen osumiselle (kissing spine) ja lantiokivulle.

Keino on tärkeämpi kuin lopputulos tai nopeus
Tällaisen kuvan saa kun kuvaa itse omaa poniaan.

Hevosen hyvinvoinnin ja turvallisuuden kannalta on väliä miten hevosta koulutetaan. Sillä on merkitystä myös ihmisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden kannalta. Rento hevonen on turvallisempi kuin jännittynyt tai pelokas hevonen. Moni on kuollut tai vammautunut riekkuvaa hevosta taltuttaessaan.

Jos koulutettaessa ei-toivotusta reaktiosta seuraa rangaistus, epämiellyttävää tekemistä tai reaktio estetään kokonaan, hevonen on pelko- ja stressitilassa. Hevoset reagoivat tähän eri tavoilla. Jotkut hevoset tappelevat vastaan viimeiseen saakka ja toiset alistuvat.

Kun alistuva tai opitusti avuton hevonen on jo oppinut seisomaan paikoillaan vaikka pelottaa, rangaistukset voi jättää pois. Riittää että rangaistuksia oli koulutustilanteessa. Koulutuksen lopputuloksesta voi joskus päätellä miten toivottuun asiaan on päädytty, joskus taas sitä on vaikea tietää.
Kuva: Aino Koivukunnas


Älä kouluta varoitusmerkkejä pois
Hevonen ei yleensä tee asioita varoittamatta. Jos siltä tuntuu, varoitukset ovat jääneet huomaamatta tai varoitussignaalit on opetettu pois. Jos hevonen "pidättelee pelkoaan", se saattaa jossain vaiheessa äkillisen oloisesti reagoidakin isosti. Tämä voi tapahtua silloin kun hevosta rankaistaa pelon merkkien näyttämisestä tai estetään pakoreaktio. Tekemisen estäminen ei poista pelon tunnetta. Kun ihminen on kouluttanut varoitusmerkit pois, tulee reaktioita, jotka ihminen kokee tulleen "aivan varoittamatta".

Varoitussignaalit voidaan kouluttaa pois rankaisemalla hevosta pelkoa tai jännittyneisyyttä ilmaisevista teoista. Esimerkiksi niin, että kun hevonen yrittää poistua paikalta ja poistuminen estetään. Tai niin että hevonen joutuu tekemään jotain epämiellyttävää ellei se tee toivottua asiaa.

Koulutustapojen suurin ero onkin juuri siinä, miten hevosen pelkoon suhtaudutaan ja miten hyvin se tunnistetaan. Jos etsit jännittymisen ja pelon merkkejä, löydät niitä. Etsi siis.

Kuvia
Alla kuvasarja, missä kokeilen miten ponit reagoivat sateenvarjoon. Eipä juuri jänskättänyt. Kuvien poneja on vuosia koulutettu positiivisella vahvisteella, rapsutuksella tai ruokapalkinnolla ja kaikenlaista säikyttelyä vältetty. Heitä on siedätetty moniin aiemmin pelottaviin asioihin, kuten lapsiin, eläinlääkäriin, kavionhuoltoon, neulan pistämiseen, ratsastukseen, kiinni pitelemiseen ja siihen, että molemmin puolin voi seistä ihminen lähellä. Miniponi ahdistui siitä tullessaan kovasti.

Ponit tutustuvat sateenvarjoon. Suurempaa vähän arveluttaa.
Suurempikin uskaltautuu nuuhkimaan.


Sateenvarjoa avataan hitaasti.


Varjon nostaminen taas arveluttaa..


Varjo todettu kuitenkin vaarattomaksi.
Varjo on jees.
Pressun kanssa aloittelua.
Nostan pressua ja poni tulee lähemmäksi.
www.hevosilo.fi

Kuvat: Pekka Koivukunnas

tiistai 29. toukokuuta 2018

Mitä eroa totuttamisella ja siedättämisellä?


TOTUTTAMINEN JA SIEDÄTTÄMINEN
Kuva: Liisa Eskola


Totuttaminen ja siedättäminen ovat koulutuksellisesti eri asioita. Niitä käytetään eri tilanteissa ja ne vaativat erilaista osaamista. 

Totuttamisesta on kyse, kun eläimelle esitellään uusi asia, mitä se ei vielä pelkää.

Siedättämisestä on kyse, kun eläin jännittää tai pelkää jotain, ja jännitys ja/tai pelko koulutetaan pois. Siedättämistä ei ole se, että koulutetaan hevonen olemaan reagoimatta vaikka pelottaa.

Hevosen opettaminen olemaan reagoimatta pelottavaan asiaan, ei ole totuttamista eikä siedättämistä. Yleensä siinä on kyse opitun avuttomuuden opettamisesta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hevonen seisoo jännittyneenä ja peläten paikoillaan, kun ihminen tekee jotain jännittävää sen lähellä. Yleensä tämä on saatu aikaan niin, että hevoselle on opetettu, että se ei pääse jännittävää asiaa pakoon tai että pakenemisesta seuraa rangaistus. 

Totuttaminen ja siedättäminen kannattaa järjestää niin, että ihminen voi hallita (ainakin jossain määrin) uutta tai pelottavaa asiaa. Tällä varmistetaan, että hevonen ei säkähdä ja pelko pahene entisestään. Jos totuttamistilanteessa hevonen säikähtää uutta asiaa, siirrytäänkin siedättämisen puolelle.  Varmista, että sinulle on mahdollisuus palkita hevosta toivotusta reaktiosta, säätää tehtävän vaikeusastetta sekä määritellä taukojen paikka ja määrä. 



TOTUTTAMINEN

Totuttamisella tarkoitetaan uuden asian esittelemistä hevoselle niin, että tilanne pysyy koko ajan hevosen mielestä turvallisena ja hevonen ei säikähdä.  Kuten kaikki uuden opettaminen, myös totuttaminen tehdään hevosen ollessa rennossa mielentilassa. Varmista ettei hevonen jännitä siinä paikassa missä olette sillä hetkellä.

Jotkut hevosen jännittävät kentällä tai maneesissa. Silloin on hyvä harjoitella jossain, missä hevonen on rento. Esim. lajitovereiden lähellä. Varmista myös, ettei hevonen jännitä ihmistä tai ihmisiä tai asioita mitä ja miten ihmiset tekevät.  Tämä kaikki edellyttää kyseisen yksilön jännittymisen ensi merkkien tunnistamista.  Jos et tunne hevoseta vielä hyvin, opit harjoittelun edetessä, miltä tämä yksilö näyttää, kun sitä vähänkin jännittää. Varmin tapa huomata jännitys on, se ettei harjoitelu etene.


Keskeiset kysymykset jännittymisen tunnistamisessa:

  1. Mikä on tämän yksilön tavallisin tapa jännittyä: sulkeutuminen vai suuret moovit?
  2. Kuinka suuria eleitä tämä yksilö yleensä tekee ilmaistessaan itseään?
Sulkeutuminen voi olla vaikea havaita ja tunnistaa, mutta jos tarkkailet hevosta silloin kun se on normaalisti oma itsensä, erotat kyllä milloin se sulkeutuu. Suuresti reagoivien kanssa ei jää epäselväksi milloin pelottaa.

Tottumiseen liittyviä termejä ovat ärsyke eli asia, mihin hevosen halutaan tottuvan ja ärsykekynnys. Tavoitteena on ärsykekynnyksen nostaminen. Jos ärsyke toistuu uudestaan ja uudestaan, ilman että se pelottaa tai häiritseen, siihen tottuu ja sitä ei enää noteerata. Jos ärsyketta toistetaan uudestaan ja uudestaan vaikka hevosta pelottaa, tämä on pelottavalle asialle altistamista (flooding) ja se lisää hevosen pelkoa ja stressiä vaikka hevonen olisi opetettu olemaan paikoillaan. 

Varmin tapa totuttamiseen on tehdä se vaiheittain. Aloita siitä, missä varmuudella hevonen ei vielä jännitä ja esittele asia pienissä annoksissa.  Jos huomaat hevosen jännittyvä tai se säikähtää, vie jännittävää asiaa kauemmaksi tai hevosta kauemmaksi jännittävästä asiasta. Helpota tehtävää. Jos hevonen jo pelästyi asiaa, siirry siedättämiseen. 

Anna nuuhkia
Hevonen tutkii usein uusia asioita nuuhkimalla, joten kannattaa antaa hevosen nuuhkia esineitä ja varusteita, mitä käytät.

Pilko osiin
Jos totutat vaikka varusteeseen, vie varustetta ensin lähemmäksi, palkitse hevonen toivotusta reaktiosta ja vie varuste kauemmaksi. Toivottu reaktio voi olla jotain mitä hevonen aktiivisesti tekee tai että hevonen on paikoillaan.

Lyhyesti kerrallaan
Tee vähän kerrallaan ja pidä taukoja. 

SIEDÄTTÄMINEN

Siedättämisen tavoitteena on poistaa pelon tunne,
ei pelkästään muuttaa hevosen reagointitapaa.
  


Siedättäminen on pelon systemaattista pois opettamista ylittämättä pelkokynnystä. Jos pelkokynnys ylitetään, siedättäminen ei etene. Vaikeinta siedättämisessä on löytää pelkokynnys ja pysytellä sen alapuolella. Jos hevonen on jo aloittaessa jännittynyt, siedättäminen ei etene. Tämä edellyttää sitä, että keksit aloittaa riittävän pienestä ja osaat edetä riittävän pienin askelin.

KUN SIEDÄTÄT
  • Aloita siedättäminen vasta kun hevonen on rento. 
  • Valitse paikka ja tilanne hevosen rentouden mukaan.
  • Tee siedätettävästä asiasta mahdollisimman pieni tai helppo (koko ja etäisyys).
  • Tunnista pelkokynnys ja pysy sen alapuolella.
  • Pilko tehtävä tosi pieniin osiin ja palkitse pienistä edistysaskelista.
  • Jos pelon merkkejä ilmenee tai hevonen säikähtää, helpota tehtävää.
  • Pysy samassa vaiheessa niin kauan kunnes tehtävä asia on hevoselle samantekevä.
  • Pidä taukoja 5-10 minuutin välein.
  • Siedätystä voi tehdä max 30 min/päivä. Pois lukien tauot. Tämä liittyy aivojen kuormittumiseen ja kuona-aineiden kertymiseen aivoihin. Aivot tarvitsevat taukoa, jotta kuona-aineet poistuvat aivoista ja siedättämistä voi jatkaa. 
  • Jos olet jo harjoitellut jonkin aikaa ja tulee takapakkia, lopeta ja jatka aikaisintaan seuraavana päivänä. Aivot kuormittuivat liikaa. Asia etenee taas palautumisen jälkeen.
Käytä aikaa ja vaivaa sellaisen paikan etsimiseen ja koulutustilanteen rakentamiseen, että hevonen voi olla lähtötilanteessa aidosti rento. Jos on tuulinen keli, vieressä kaivinkone tms, siirrä harjoittelu toiseen paivään. Harjoitat myös omaa malttiasi näin tehdessäsi.  

Hitain tie on nopein. 
Maltillisesti edeten siedättäminen etenee parhaiten. Samalla vahvistat hevosen luottamusta siihen, että sinun kanssasi on turvallista tutustua myös jännittäviin asioihin. 

Aiemmat siedättämiskokemukset vaikuttavat siedättymisen nopeuteen jatkossa.  Kun hevonen saa siettämisestä hyviä kokemuksia, se on jatkossa nopeampaa.


JOS SIEDÄTTÄMINEN EI ETENE

  • Varmista, että hevonen on rento. 
  • Varmista, että hevonen on rento juuri kyseisessä paikassa.
  • Aloititko liian vaikeasta? Helpota tehtävää. Paljon.
  • Nostatko vaatimustasoa liian tiheään ja/tai liian suurin askelin?
  • Muistitko pitää taukoja?
  • Onko harjoittelu kestänyt jo liian pitkään?

TULIKO TAKAPAKKIA? EI HAITTAA!
  • Jos olet tehnyt hevosen sietokykyyn nähden jo liian pitkään yhdelle päivälle, voi näyttää tulevan takapakkia. Mutta ei hätää! Et ole pilannut mitään! Jatka uudestaan vasta seuraavana päivänä ja aloita vähän helpommasta kuin mihin parhaimmillaan pääsit edellisellä kerralla. 
  • Jos lastausharjoittelussa tulee takapakkia ja olette jo 30 min harjoitelleet, lopeta heti ja jatka seuraavana päivänä. Siedättäminen kuormittaa aivoja ja palautumisen jälkeen jo opitut asiat ovat vielä tallella.  
  • Seuraavalla kerralla aloita helpommasta kuin mihin pääsit. Voit seuraavalla kerralla edetä nopeampaan tahtiin siihen asti, mihin pääsit edellisellä harjoittelukerralla.
  • Jos nostit vaatimustasoa liian nopeasti ja hevonen säikähti, helpota tehtävää. Palaa vaikka aloituskohtaan tai helpommaksi. Hevonen määrittelee, mikä on liikaa. 
  • Jos tuli paha säikähdys, olet ehkä uuden siedätystehtävän parissa, joten palaat lähtöruutuun kokeneempana ja osaavampana. 

PALUU LÄHTÖRUUTUUN KUULUU ASIAAN

Usein siedättämisessä otetaan uutta vauhtia lähtöruudusta. Mutta lähtöruutuun palataan aina viisaampana, kokeneempana ja osaavampana. Siksi sinne paluu on aina hyvä asia. Tätä tapahtuu kokeneillekin kouluttajille jatkuvasti. Jos et koskaan palaa lähtöruutuun, on hyvin todennäköistä, että sinulta on jäänyt jotain tosi oleellista huomaamatta. Uudelleenlähtö lähtöruudusta tapahtuu aina viisaampana, kokeneempana ja kaikki sujuu paremmin, joten sinne vaan ja sieltä uudet vauhdit.

Hevonen on tottunut autoihin ja juttelee tutulle kuskille.  Kuva: Aino Koivukunnas

www.hevosilo.fi



perjantai 23. maaliskuuta 2018

ISTUNNAN VAIKUTUS HEVOSEN MUOTOON


Olen opiskellut Katariina Alongin opissa istuntaa ja istuntavalmennusta. Olen vaikuttunut siitä, kuinka paljon, nopeasti ja helpostikin istunnalla voi vaikuttaa hevosen tasapainoon ja muotoon. Istunnan muutoksilla kiirehtivää hevosta pystyy rauhoittamaan tahdissaan ja käsijarru päällä nihkeilevää hevosta voi vapauttaa rentoon käytiin.

Hevonen on luonnostaan etupainoinen
Olen kouluttanut hevosia tasapainoiseen liikkumisen tapaan paljon maasta käsin. Olen opettanut hevosille, miten kannattaa tasapainottaa itsensä ja liikkua, kun selkään tulee ylimääräistä painoa. Hevonen on luonnostaan etupainoinen ja ratsastajakin istuu hevosen etuosassa, joten yksi keskeisistä asioista on opettaa hevonen siirtämään painoa takaosalle. Jotta tämä onnistuu, hevosen on pystyttävä kääntämään lantiotaan ja rentouttamaan ja koukistamaan takajalkojensa nivelet. Jaloissa on oltava voimaa, jotta niitä voi koukistaa.

Ratsastajan vaikutus
Kun siirrymme tekemään samoja asioita ratsain, ratsastajan tasapaino, tapa istua, käyttää kehoaan, kehon jumitukset ja tiedostamattomat maneerit ja reaktiot usein estävät hevosta liikkumasta hyvässä muodossa. Siksi halusin perehtyä istuntaopetukseen, jotta voisin saada mahdollisimman hyviä tuloksia valmentamalla sekä hevosta että ihmistä käyttämään kehoaan ratsukon kannalta parhaalla tavalla. Tutustuin useampaankin lähestymistapaan istunnan opettamisessa ja Katariina Alongin opetus, joka pohjaa Mary Wanlessin opetukseen, vakuutti minut toimivuudellaan. Etenkin kun katson kaikkein eniten hevosen liikkumisen tapaa.

Yleistä istunnasta

Dynaaminen stabiliteetti
Ratsastuksessa kehonhallinnan merkitys korostuu. Kehonhallinta ja tasapainon säilyttäminen ovat kaikille ratsastajille oleellisia taitoja. Erityisen tärkeää istunnan kehittäminen on turvallisuuden kannalta. Maastossa putoaminen on aina suurempi riski kuin kentällä. Keskivartalon stabiliteetti tuo kykyä hallita vartalon asentoa.

Tasapaino ja keskivartalon tuki
Tasapaino on kykyä vastusta asentoon vaikuttavia ulkoisia (ja sisäisiä) voimia. Hevosen liikkeessä tapahtuu muutoksia eteen, taakse ja sivulle (ja ylös ja alas). Näitä tapahtuu erityisesti siirtymissä, mutta myös hevosen äkillisissä, odottamattomissa liikkeissä. Hevosen liikkeet heilauttavat ratsastajan ylävartaloa. Jos heilahdus on suuri, ratsastajaa suistuu selästä. Keskivartalon tuen aktivoiminen ja voimistaminen auttaa ratsastajaa pitämään ylävartalon heilahdukset pieninä, jolloin selässä pysyy paremmin.

Usein vatsalihasten tuessa keskitytään pinnallisen suoran vatsalihaksen aktivoimiseen ja kehittämiseen sillä seurauksella, että syvät vatsalihakset eivät aktivoidu ja selkäranka ei saa riittävästi tukea. Merkitystä on myös lihasten aktivoimisjärjestyksellä. Syvien keskivartalon lihasten tulisi aktivoitua ennen pinnallisten lihasten aktivoimista. Jos suora vatsalihas aktivoituu ensin, syvin vatsalihaskerros ei aktivoidu.


Muutoksia ensimmäisellä istuntatunnilla 
Alla olevassa kuvaparissa näkyy ensimmäistä kertaa istuntaopetuksessani oleva aivan ihana ratsukko. Minä katson ensisijaisesti hevosta ja muutosta hevosen muodossa. Säkä on noussut ylös, lantio kääntynyt alas, takajaloissa on enemmän joustoa, paino on enemmän takana, muoto on pyöristynyt ja hevonen hakeutuu hyvällä tavalla kuolaimelle. Tämä on aivan ihana nähdä. Keskeisimmät tälle ratsukolle annetut ohjeet liittyivät seuraaviin asioihin:

Kuva: Nina Laiho



Pois ulkokierrosta
Reisien tuominen lähemmäksi satulaa pois ulkokierrosta niin, että tavoitteena on lonkkanivelen asento lähempänä neutraalia. Lonkan ulkokierto tekee keskivartalon tuesta vaikeampaa, hankaloittaa tasapainoa sekä jännittää turhaan pakaran ulkosyrjän lihaksia.

Paino kannatta pyrkiä jakamaan mahdollisimman laajalle alueelle eli käytännössä sekä reidelle että pepulle. Mitä laajempi tukipinta on, sitä pienemmällä voimalla pystyt pitämään tasapainoisen asennon yllä. Laaja tukipinta antaa turvaa äkkiliikkeitä vastaan. Jos tukipinta on pieni, vähäisemmät voimat saavat ratsastajan horjahtamaan suuremmin.

Ulkokierrossa reisi irtoaa satulasta ja ratsastajan paino jakautuu hyvin pienelle alueelle eli lähinnä pepulle (Juu! Se on pieni alue!) eikä lainkaan reidelle, koska se on irti. Kosketuspintaa pitäisi olla myös sisäreisillä, jotka ovat lähellä satulaa eikä pelkästään pepulla, jolloin ihmisen paino menee myös taaemmaksi. Usein tämän johtaa myös taaksepäin nojaamiseen ja jalkojen menemiseen eteenpäin (tuoli-istunta). Hevoselle tämä ratsastajan painon vieminen taakse pepulle on epämukavaa ja hevonen herkemmin notkistaa selkäänsä. Moni pitää reittä irti välttääkseen polvella puristamista, mutta yleensä se on turha huoli.

Jalustimen pituus

Reiden tavoitekulma maahan nähden olisi noin 45 astetta, jotta painon jakautuminen reidelle olisi edes mahdollista. Eli jos piirrät polvesta maahan viivan reiden suuntaisesti, sen kulma maahan osuessaan olisi noin 45 astetta.

On hyvä varmistaa myös jalustimen sopiva pituus. Liian pitkä jalustin estää reiden pitämisen lähellä satulaa. Jotta haluaa pitää pitkää jalustinta ja mahdollisimman suoraa jalkaa, tarvitsee kääntää jalkoja ulkokiertoon. Silloin paino kuitenkin jää pienelle alueelle, kuten edellä kerrottu. Tavoitteena on pitää pakarat, alaselkä ja peräaukon alue rennon jäntevinä ja välttää jännittymistä niillä alueilla.


Jalkaterien paikka
Muutokset reiden asennossa vaikuttavat heti jalkojen asentoon ja jalat siirtyvät tämän muutoksen myötä taaksepäin eli niitä ei erityisesti tarvitse viedä taakse. Näkyy hyvin kuvaparissa.

Kantapäät
Kantapäätä ei paineta alaspäin, koska se vie jalkaa eteenpäin, mikä taas vie ratsastajan pois tasapainosta nojaamaan taakse. Usein silloin ratsastaja ottaa tukea ohjista eli vetää hevosta suusta. Tämä taas estää hevosen tasapainossa liikkumisen. Kantapään alas painamisen sijaan polvea viedään etuviistoon alaspäin (kohti ryntäitä) 45 asteen kulmassa suhteessa maahan, jolloin painoa laskeutuu jalustimeen ja istunnasta tulee vakaampi.

Rintaranka
Tässä rintarankaa on tuotu hieman eteen ja ylös, painettu lapoja alaspäin ja otettu tukea keskivartalon lihaksilta.

Hevosen liike 
Tässä kuvan tapauksessa hevosen liike vapautui ja rentoutui, ja askeleesta tuli matkaa voittava ja svengaava. Aivan mahtavaa yhteistyötä ja hyvä yhteys ihmisen ja hevosen välillä. Kiitos teille!!