maanantai 30. tammikuuta 2017

Ruokapalkinto ratsastuksessa eli palkintoliike

Toimiva ruokapalkinnon käyttäminen hevosen kouluttamisessa ratsain tai ratsastusta varten perustuu ketjuttamiseen. Kirjoitan tässä siitä, mitä olen oppinut Tuire Kaimion valmennuksissa ja sanoitan asiaa parhaan ymmärrykseni mukaan. Jos selostan jonkin asian eri tavalla kuin miten sitä on minulle yritetty opettaa, vastuu on täysin minun. 

Ketjuttamisen taito
Ketjun rakentaminen alkaa ketjun viimeisestä osasta. Kun ketjua harjoitellaan näin päin, loppupään toimintoihin tulee eniten toistoja. Siitä on hyötyä, sillä on eduksi mennä kohti tuttua, vahvempaa käytöstä. 
 
Ketjun jokainen osa harjoitellaan ensin erikseen (ketjun viimeinen osa ensin) ja sitten vasta ne tehdään peräkanaa. Voit aloittaa vaikka harjoittelemalla kahta asiaa esin erikseen ja sitten tehdä niitä peräkkäin. Harjoitella lisää asioita taas erikseen ja ydistellä asioita peräkkäin. 

Kun rakennat ketjua, on hyvä pitää kiinni siitä, että jos hevonen ei tee ketjun jotain osiota, ei kannata jatka ketjun seuraavaan toimintoon, muuten ketju ei toimi. Toistojen myötä hevonen oppii, että palkinnon saa seuraavasta liikkeestä (tai sitä seuraavasta liikkeestä) eli seuraavan liikkeen suorittamaan pääsy on reitti palkintoon eli tavallaan osa palkintoa. 

Tämä perustuu siis siihen, että hevonen tietää palkinnon seuraavan seuraavan (seuraavien) liikkeiden jälkeen, ei (yleensä) siihen, että itse seuraavan liikkeen tekeminen olisi hevoselle palkitsevaa. Jonkin asian tekeminen voi toki olla eläimelle palkitsevaa itsessään, mutta emme laske hevosen kanssa sen varaan systemaattisessa koulutuksessa. Tämä siksi, että ratsastukseen liittyy kovin vähän sellaista tekemistä, mikä riittävästi muistuttaisi hevosen lajityypillisiä käyttäytymistarpeita ja olisi hevoselle sitä kautta itsestään palkitsevaa.  

Palkintoliike
Jos käytät ruokapalkintoa ratsastukseen liittyvien asioiden opettamiseen maasta käsin tai ratsain, kannattaa hevoselle opettaa ns. palkintoliike. Olen oppinut tämän palkintoliikkeen (kuten kaiken muunkin, mitä osaan hevosen kouluttamisesta positiivisella vahvisteella) Tuire Kaimion valmennuksessa. Siellä olen nähnyt tämän toimivuuden ja tehon hevosen kehon kehittämisessä. 

Tämän liikkeen tekeminen saa aikaan sen, että hevonen rentouttaa niskaansa (jos pyydät asettumista sivusuuntaan, ei taakse), nostaa säkää ylös, painaa lonkkaa alas (jos on joustoa siihen suuntaan ja takajalkojen kaikkien nivelten rennoksi laskeminen onnistuu). Se siis toisin sanoen kohentaa tasapainoaan ja siirtää painoa takaosalle. Liikkeen lisääminen tulee näin takavedosta, ei etuvedosta. Tämän ratsastaja tuntee pyllynsä alla, joten jos tunnu muutosta hevosen liikkeessä, on hyvä tarkistaa, että tavoiteltu liikkeen laadun kehittyminen todella tapahtuu. 

Varmista rento osaaminen
Ennen palkintoliikkeen harjoittelua on kuitenkin varmistettava, että ketjun kaikki osat osataan rennosti, pakottamatta ja kevyesti. Eli varmistat myös istunnastasi, että et itse ole takapainoinen ja vahingossa ota tukea ohjista tasapainosi korjaamiseksi, vaan pysyt istumassa tasapainossa vaikka ilman ohjia. Varmista myös, että et painosta hevosta liikkumaan turhan topakasti, sillä se herkästi lisää jännittyneisyyttä.

Varmista osaaminen seuraavissa asioissa:
1) Varmista, että hevonen osaa asettua oikein ensimmäisen niskanikaman kohdalta, heti korvien takaa ja liike on pieni. Kyseessä ei ole pään kääntäminen kaulasta tai kaulan ja kehon liittymäkohdasta. Tämä kannattaa kokeilla ensin maasta käsin myös varmistaakseen onko niska jäykkänä. 

Tätä kirjoittaessa on tosi liukkaan kelit ja hevosillakin helposti on niska jäykkänä, kun on liukasta ja rento reipas meno ei ole mahdollista. 
2) Varmista, että hevonen ymmärtää asettumismerkin sillä päävehkeellä, mikä sinulla on käytössäsi (kuolaimet, kapsoni tai kuolaimeton) ja ihminen osaa tehdä merkin niin, että hevonen ymmärtää.
3) Varmista, etä hevonen ja ratsastaja molemmat osaavat jonkin merkin, minkä avulla hevonen lisää rennosti aktiivisuutta (pohje, raippamerkki tms.). Nopea lähtö tai pyrähdys eteenpäin ei ole rento liike eli jos aktiivisuuden lisääminen rennosti ei onnistu vielä, harjoittele sitä lisää.

Kun hevonen osaa edelliset oikein, hevoselle opetetaan ketju:
1)  Asetu
2)  Kun hevonen asettuu, sinä myötäät selkeästi
3)  Pyydä lisää aktiivisuutta
4)  Kun lisää aktiivisuutta, sinä annat äänimerkin ja palkkion

Ketjuta takaperin eli oikein päin
Aloittaen harjoittelun viimeisestä liikkeestä eli tässä tapauksessa aktiivisuuden lisäämisestä,  vahvistat koko ketjun aktiivista liikettä. 

Ja eikun harjoittelmaan!

tiistai 3. tammikuuta 2017

Positiivinen vahviste - mistä kannattaa aloittaa


Mikä on positiivinen vahviste
Positiivinen vahviste on erittäin tehokas tapa opettaa eläimelle, miten sen kannattaa toimia. Positiivinen vahviste on mikä tahansa asia, mitä eläin sillä hetkellä tavoittelee. Se voi olla ruokaa, rapsutusta tai muuta haluttua asiaa. Systemaattisen kouluttamisen kannalta sen kannattaa kuitenkin olla jotain sellaista, mitä ihminen voi helposti annostella pienissä osissa ja ottaa välillä pois. Siinä pienet ruoka-annokset ovat käteviä. Palkinnon tai palkintomahdollisuuden pois meneminen on rangaistus (negatiivinen rangaistus). Eli jos sinulla on herkut ja kävelet pois, se on jo hevoselle rangaistus.

Miksi on väliä mistä aloittaa: turhautuminen
Koulutuksen aikana hevonen turhautuu aina välillä. Se kuuluu asiaan. Aina ei tule herkkua hevoselle vaikka kuinka haluaisi ja kun tehtävässä edetään ja vaatimustaso nousee, palkintoa ei enää heru samasta asiasta vaan hevosen on keksittävä tekemisen seuraava vaihe. Siihen liittyy usein myös turhautumista. 

Turhautuminen voi sekoittua jännittyneisyyteen ja päin vastoin
Turhautumiskäytös ja jännittyneisyys voivat olla hyvin saman näköisiä käytöksiä. Koska haluamme varmistua hevosen rentoudesta joudumme myös monta kertaa miettimään onko tämä nyt turhautumista vai jännittyneisyyttä. Turhautumiseen auttaa se, että palkitaan tiheämmin (palkitsemistiheys). Tämä taas toteutuu laskemalla kriteeriä eli vaatimustasoa. Jos hevonen rauhoittuu, kun se alkaa oivaltamaan, oli kyse turhautumisesta.

Mitä käytöstä turhautunut hevonen tarjoaa
Turhautuminen tarkoittaa sitä, että hevonen koettaa vimmatusti keksiä miten se saa namin ja sitä ottaa pattiin niin kauan kunnes keksii. Hevonen siis kokeilee asioita, minkä se arvelee auttavan namin saamisessa. Jos ihmisen tuuppiminen tai nypeltäminen on joskus toiminut namin saamiseksi, sitä kokeillaan. Ja jos ei heti toimi, sitä kokeillaan vähän voimakkaammin. Tässä vaiheessa ihminen usein sanoo, että hevonen käyttäytyy huonosti ja namipalkinnolla tulee hankalia hevosia. Ja niin usein tuleekin. 

Miksi kannattaa valita tarkkaan ensimmäinen tehtävä ruokapalkinnolla
Usein ruokapalkinnon yhteydessä hevonen myös tarjoaa sitä asiaa, mikä sille on opetettu ensimmäiseksi ruokapalkinnolla. Siksi kannatta valita tarkkaan, mistä aloittaa.

Jos hevoselle opetetaan ensimmäisenä tehtävänä ruokapalkinnolla etujalan heilauttaminen korkealle eteen (liittyy espanjalaiseen käyntiin) niin sitä se sitten herkästi tarjoaa aina myöhemminkin turhautuessaan. Se ei ole ihmisen kannalta kovin kätevää. Olen tavannut näitä useita ja ensimmäiseksi olen sammuttanut tuon tekemisen.

Jos taas opetat ensimmäiseksi, että palkintoa kannattaa rauhassa odottaa paikoillaan tekemättä mitään, saat kätevästi koulutettavan hevosen. Voit myös harjoitella peruuttamista. Peruuttamista tarjoava hevonen voi joskus olla hankala sekin, mutta ei läheskään niin hankala kuin etujalkaansa suuressa kaaressa eteen heilauttava. 

Vie palkinto hevoselle
Opeta siis hevoselle, että se odottaa paikoillaan ja ihminen tuo ruoan suuhun kun rauhassa odottaa. Se edellyttää sinulta sitä, että saat jalkasi liikkeelle tarpeeksi vilkkaasti, mutta palkinnoksi saat rauhassa odottavan hevosen, jonka kanssa on kiva tehdä yhdessä koulutusasioita. Jos tuntuu, että olet hidas kaivamaan namia taskusta tai pussista, mene ensin hevosen luo ja kaiva nami siinä ja anna hevoselle. On meinaa eri asia, että sinä menet hevosen luokse lähelle kuin että hevonen tulee sinun luoksesi lähelle. 

Hauskoja hetkiä positiivisen vahvisteen parissa!

Positiivinen vahviste negatiivisen vahvisteen kanssa

Mikä on positiivinen vahviste
Positiivinen vahviste on erittäin tehokas tapa opettaa eläimelle, miten sen kannattaa toimia. Positiivinen vahviste on mikä tahansa asia, mitä eläin sillä hetkellä tavoittelee. Se voi olla ruokaa, rapsutusta tai muuta haluttua asiaa. Systemaattisen kouluttamisen kannalta sen kannattaa kuitenkin olla jotain sellaista, mitä ihminen voi helposti annostella pienissä osissa ja ottaa välillä pois. Siinä pienet ruoka-annokset ovat käteviä. Palkinnon tai palkintomahdollisuuden pois meneminen on rangaistus (negatiivinen rangaistus). Eli jos sinulla on herkut ja kävelet pois, se on jo hevoselle rangaistus.

Mikä muuttuu, jos otat positiivisen vahvisteen mukaan
Moni asia heittää häränpyllyä siinä vaiheessa kun positiivinen vahviste otetaan mukaan tekemiseen.
Otan esimerkiksi tilanteen missä haluat opettaa hevoselle, että se pitäisi pään paikoillaan kun päätä kosketaan. 

1) Käytät pelkästään negatiivista vahvistetta. 
Kuten kaikessa kouluttamisessa, se kannattaa aloittaa pienestä. Käsi lähestyy, ja jos hevonen pitää päätään paikoillaan, käsi pysähtyy ja menee pois. Jos onnistut tässä, asia etenee.

Jos kuitenkin käy niin, että hevonen vetää päänsä pois, syntyykin kriittinen tilanne. Jos kädestä pääsee eroon kääntämällä, nostamalla tai ravistamalla päätä, kääntäminen, nostaminen ja ravistaminen vahvistuvat. Jotta ne moovit eivät vahvistuisi, olisi yritettävä pitää paine mahdollisimman samana kunnes pää pysähtyy. Paine pysyy samana, kun käden etäisyys hevosen päähän pysyy samana tai jo jos kosketat päätä, kosketus pysyy samanlaisena. Ei kevene eikä vahvistu. Se taas voi joskus olla todella vaikeata ellei mahdotonta. Ja silloin vahvistui juuri se, mitä halusit opettaa pois.

2) Otat mukaan positiivisen vahvisteen
Mutta kun otat mukaan positiivisen vahvisteen, tilanne muuttuu. Jo hevonen kääntää, nostaa tai ravistaa päätään, voit rauhassa ottaa kädet pois ja odottaa sopivampaa hetkeä ja säätää tekemistäsi pienemmäksi, sillä palkintomahdollisuuden pois meneminen on jo rangaistus. 

Tässä asia ei välttämättä edennyt vielä, mutta hevonen ei myöskään oppinut ravistelemaan päätään voimakkaammin, vaikka kätesi irtosikin tai paine meni pienemmäksi.  Kun jatkat, tiedät tehdä pienemmin ja vähemmän, jotta pysyt hevosen mukavuusalueella ja pääset palkitsemaan. Tärkeintä on päästä vahvistamaan, usein ja juuri sen suuntaista käytöstä kuin mitä halusitkin vahvistaa riittävän monta kertaa.

Tärkeintä on päästä palkitsemaan, usein ja juuri siitä mitä halusitkin vahvistaa. 

Varmista, että myös valmentajasi tunnistaa hevosesi kivun ja pelon


Kun hevonen käyttäytyy ongelmallisesti

Tapaan työssäni paljon hevosia, joiden käytösongelmien taustalla on pelko, kipu tai ymmärtämättömyys. Varmista, että valmentajasi ei leimaa näitä asioita ylenpalttiseksi innokkuudeksi, testaamiseksi, huonoksi käytökseksi, johtajuuden kyseenalaistamiseksi, tms.

Kaikkein tärkeintä kaikessa tekemisessä on hevosen tunnetila ja rentous.

Kipu
Kipu ei välttämättä ole mitään vaarallista, lihasjumia tai liikkumisen tavasta tai muodosta johtuvaa kipua. Nämä kuitenkin aikaa myöten rasittavat niveliä ja pehmytkudoksia, joten pieneenkin kipuun tai epämukavuuteen kannattaa reagoida. Pienikin epämukavuus, esim. epäsopiva satula, voi pahentua kivuksi ja antaa hevoselle kokemuksen, että ratsastaminen sattuu. Tai kuolain suussa aiheuttaa kipua joko sen takia, että ihmisen käsi ei ole riittävän pehmeä tai kuolain on aiheuttanut suuhun haavaumia tai hampaisiin kulumaa. Ne sattuvat vaikka käsi olisi joustava ja pehmeäkin. Kaikkein tärkeintä kaikessa tekemisessä on hevosen tunnetila ja rentous ja epämukavuus ja kipu vievät rentoutta.

Pelko ja välttelykäytös
Jos hevosella on se kokemus, että ratsastaminen sattuu, siitä seuraa helposti välttelyä (kiinniottamisen vaikeudet tai ”kiukuttelu” varusteita laitettaessa) tai muuta ongelmakäytöstä. Ongelmakäytös on joskus käytännössä pakoreaktion erilaisia muotoja: pakeneminen, pureminen, potkaisu, pukittaminen, pystyyn hyppääminen jne. Kaikkein tärkeintä kaikessa tekemisessä on hevosen tunnetila ja rentous ja epämukavuus. Kipu ja pelko vievät rentoutta.

Ymmärtämättömyys
Hevonen voi myös käyttäytyä ongelmallisella tavalla, jos se ei ymmärrä asiaa tai ymmärtää sen väärin ja sitä myöten ei vapaudu paineesta. Jos hevonen vapautuu paineesta toimittuaan toivotulla tavalla, voi hevoselle tulla myös kokemus siitä, että paineesta ei meinaa millään tulla loppua, jos hevonen ei keksi ratkaisua.

Monella hevosella on myös kokemuksia siitä, että jos ei ymmärrä eli ei tee toivottua asiaa, siitä seuraa raipaniskuja, kylkeen potkimista, ohjasta kovempaa vetämistä tms. Tämä on voinut tapahtua jo ennen kuin hevonen tuli sinulle joten omasta toiminnastasi huolimatta hevonen aina jännittyy, kun se ei ymmärrä. Se jää odottamaan otteiden kovenemista. Tai jos ei jää odottamaan, se puolustautuu. Kaikkein tärkeintä kaikessa tekemisessä on hevosen tunnetila ja pelko siitä, että kohta otteet kovenevat vie rentoutta. Anna hevoselle toistuvia kokemuksia siitä, että ymmärtämättömyydestä ei seuraa mitään ikävää.


Ota hevosen tunnetila, rentous ja luottamus aina tosissasi. 

Rentous ja ”Auts!-indikaattori”



Positiivisen vahvisteen käyttäminen hevosen kouluttamisessa on yleistynyt ilahduttavasti viime vuosina. Olen seurannut Tuire Kaimion valmennuksia vuodesta 2003 lähtien ja siellä tottunut näkemään positiivisen vahvisteen voiman ja merkityksen kouluttamisessa. Sillä on erityinen merkitys on hevosen ilossa ja innossa tehdä asioita yhdessä ihmisen kanssa. Mutta kuitenkin vain, jos hevosen rentoudesta ja hyvinvoinnista ylipäätään pidetään huolta eikä niistä asioista tingitä.

Välitä jännityksestä
Jos hevonen on jännittynyt, mistä tahansa syystä, tai syytä ei tiedetä, on se kuitenkin aina määräävä tekijä siinä mitä valitaan tehdä. Jos rentoutta ei ole, se otetaan kouluttamisen tavoitteeksi. Se voi käytännössä tarkoittaa monia eri asioita, kokeilemisen kautta löytyy kulloiseenkin tilanteeseen sopiva ratkaisu.

Rentoutta etsimässä
Joskus se voi olla paikan vaihtaminen, johonkin läsnä olevaan asiaan siedättäminen, ylipäätään tehtävän helpottaminen tai olosuhteiden muuttaminen jollain tavalla (esim. kaverin tuominen mukaan tms.).

Rentouden tunnistamisessa on oleellista pienen jännittyneisyyden tunnistaminen. Mitkä ovat pienet jännittyneisyyden merkit kullakin hevosyksilöllä? Miltä hevonen näytti tai mitä se teki ennen kuin se teki jonkin isomman moovin, mistä jännittyneisyys viimeistään huomattiin.

Ruokapalkinto ja jännittyminen
Ruokapalkinnon käyttäminen auttaa myös jännittyneisyyden huomaamisessa. Kun hevonen alkaa jännittyä, sen tapa ottaa ruokaa kädestä muuttuu. Sen huulet pingottuvat, se voi alkaa pudotella ruokaa tai sitten meinaa mennä sormet mukana. 
Se on sitten se ”Auts!-indikaattori”. Kun ruokkija sanoo ”Auts!”, hevonen on yleensä jännittynyt ja jotain kannattaa tekemisessä muuttaa. Pyydä vähemmän, ota tauko molemmille, ole hetki pyytämättä mitään, vaihda paikkaa, tuo hevoselle kaveri tms.. 

Ruoan syöttäminen jännittyneelle hevoselle voi myös vahvistaa jännyttynyttä tunnetilaa, joten kannatta todella etsiä tietä rentouteen ja jatkaa muuta harjoittelua vasta sitten. Jos hevonen ei syö lainkaan, se pelkää jo paljon. Silloin on jo isojen muutosten paikka ja siedättämisen tarvetta. 

Katso hevosta!
Seuraa miltä se näyttää eri tilanteissa, miten se muuttuu ja miten palautuu. Ja luota omaan fiilikseesi siitä, mikä on ok sinulle ja hevosellesi.