tiistai 12. joulukuuta 2017

Helpota hoitotoimenpiteitä pakkopilttuulla




Pakkopilttuun harjoittelua ja siitä saa herkkua.



Pakkopilttuun hyöty
Hampaiden hoitoa pakkopilttuussa rauhoitettuna.
Ponille on tehty oma liikuteltava pakkopilttuu hoitotoimenpiteitä varten. Pakkopilttuussa hoidetaan mm. hampaat vuosittain. 
Pakkopilttuun ansiosta rauhoitteen saaminen suoneen onnistuu helposti, kun ihmiset voivat olla turvallisesti kyykyssä ponin vieressä ja itse hoito helpompaa, kun lääkäri voi vaikka istua pyllylleen nähdäkseen hampaat kunnolla. Poni pysyy kaikissa tilanteissa rennompana, kun sitä tarvitsee "pidellä" mahdollisimman vähän.



Pakkopilttuuseen totuttaminen ja harjoittelu
Arkeemme kuuluu, että aina silloin tällöin käymme syömässä pakkopilttuussa heinät tai muuta herkkua. Tavoitteena siis on, että useinmiten kun pakkopilttuuseen mennään, siellä ei tapahdu mitään muuta kuin syödään tai rapsutellaan.

 
Poni totutettiin pakkopilttuuseen jo sen rakennusvaiheessa. Kun yksi seinämä oli asennettu paikoilleen, vein ponin sömään herkkuja levyn päälle. Kun toinenkin seinämä oli paikoillaan, kuljimme pakkopilttuusta läpi. Sitten pysähdyimme syömään pakkopilttuuseen. Sitten harjoittelimme pois peruuttamsita. Eteen jätimme lopulta vain liinan, jota on helppo tarvittaessa säätää.

Miten helpotat hoitotilannetta

Hoitotilanteen helppouteen voi vaikuttaa sekä etukäteisharjoittelulla että toiminnalla hoitotilanteessa. Ihan kaikkea kun ei kuitenkaan ole etukäteen harjoiteltu.

Hoitotilannetta helpottaa kiireettömyys ja ajan antaminen hevoselle reagoida hitaasti ja totutella tilanteeseen. Muutama sekuntti tai jopa minuuttu hitaampa tahtia alussa voi säästää todella paljon aikaa ja hermoja lopussa. Hevosta ei kannata nopeasti painostaa vaan antaa sen edetä hitaasti, askel kerrallaan.

Hiekan poistoa letkuttamalla

Ponilla todettiin hiekkakertymää ja hiekkaa poistettiin klinikalla. Hiekka saatiin kokonaan pois ja hoito onnistui todella hyvin ja helposti. Orimattilan klinikalle sai viedä mukana ponin oman pakkopilttuun, mihin se on kotona totutettu. Lisäksi klinikan lääkäreillä ja hoitajilla on aivan mahtava rento ja empaattinen tyyli hoitaa ja tehdä hoitotoimenpiteitä. Poni tuli aina uudestaan ja uudestaan omaan pakkopilttuuseensa vapaaehtoisesti. Se ei missään vaiheessa alkanut välttelemään pakkopilttuuta vaikka sitä letkutettiin siinä kaikkiaan 13 kertaa. 
Ponille työnnetään letku nenään. Tässä kuvassa jo viidennen kerran.
Letkuun kaadetaan psylliymjauhetta, nestettä ja magnesiumsulfaattia


Kannatta rakentaa pakkopilttuu, jos vain mahdollista
Hevosen ultraaminen pakkopilttuussa.

Rakensimme pakkopilttuun myös hevoselle. Tämä hevonen on ollut lastauspelkoinen, joten sen kanssa pakkopilttuun harjoittelu muistuttaa lastausharjoittelua. 

Pakkopilttuun rakentamisessa hyödynnettiin puita ja olemassa olevaa sopivaa tilaan sekä kierrätysmateriaaleja. Rautatangoissa olevat ulokkeet peitettiin huovalla loukkaantumisten ehkäisemiseksi. 

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

SIEDÄTTÄMINEN TAPAHTUU MUKAVUUSALUEELLA



SIEDÄTTÄMINEN TAPAHTUU MUKAVUUSALUEELLA
MITÄ ON SIEDÄTTÄMINEN
  • Siedättäminen tarkoittaa pelon systemaattista pois opettamista ylittämättä pelkokynystä
  • Jos pelkokynnys ylitetään, siedättymistä ei tapahdu
  • Vaikeinta siedättämisessä on löytää pelkokynnys ja pysytellä sen alapuolella
  • Jos hevonen ei ole aloitettaessa rento, siedättäminen ei etene
  • Hevonen voi myös tottua pelottavaan asiaan, mutta se ei ole siedättämistä
Siedättäminen on etenemistä pienen pienin askelin. Se on tehokkain ja lopulta myös nopein tapa poistaa pelon tunne. Siedättämistä tarvitaan, kun johonkin asiaan on päässyt syntymään pelko joko pidemmän altistuksen myötä tai säikähdyksessä. Jos jokin asia hevosen kanssa ei onnistu tai hevonen reagoi huonolla tavalla, kannattaa aina ensimmäiseksi pohtia siedättämistä ja kipua. Eläimet peittävät kipua hyvin tehokkaasti ja usein se jää noteeraamatta.

KUN SIEDÄTÄT
  • Aloita siedättäminen vasta kun hevonen on rento. Valitse paikka ja tilanne hevosen rentouden mukaan
  • Tee siedätettävästä asiasta mahdollisimman pieni tai helppo (koko, ja etäisyys)
  • Tunnista pelkokynnys ja pysy sen alapuolella
  • Pilko tehtävä tosi pieniin osiin ja alkitse pienistä edistysaskelista
  • Jos hevonen säikähtää tai pelon merkkejä ilmenee, helpota tehtävää
  • Pysy samassa vaiheessa niin kauan kunnes tehtävä asia on hevoselle hyvinkin samantekevä
Voit luottaa siihen, että kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa sellaisen paikan etsimiseen ja koulutustilanteen rakentamiseen, että hevonen voi olla lähtötilanteessa aidosti rento. Jos on tuulinen keli, vieressä kaivinkone tai muuta sellaista tapahtuu, mikä ei ole jokapäiväistä, voit aivan hyvin siirtää harjoittelua. Harjoita malttisi kehittämistä tehdessäsi tätä.

KAUANKO VOIT TEHDÄ PÄIVÄSSÄ JA MUISTA TAUOT
  • Muista pitää taukoja. Niitä voi olla 10 min välein (tämä pätee myös uuden opettamiseen)
  • Siedättämistä kannattaa tehdä vuorokaudessa vain 30 minuuttia tehollista peliaikaa
  • Tämä tarkoittaa, että voit laskea siitä ajasta pois tauot ja valmisteluun käytetyn ajan eli kaikenkaikkiaan voit olla asian parissa vaikka 60 min, mutta jännittävän asian parissa ollaan max se 30 min
Voit luottaa siihen, että kun etenet riittävän maltillisesti, asia etenee kaikkein parhaiten. Sillä tavalla myös vahvistat hevosen luottamusta siihen, että sinun kanssasi on turvallista tutustua jännittäviin asioihin. Jos teet siedättämistä ensimmäistä kertaa, on hyvä tietää että yleensä siedättäminen itsessään on jatkossa aina nopeampaa, sillä aiemmilla siedättämiskokemuksilla on merkitystä siihen, kuinka nopeasti hevonen palostaan tokenee.

JOS SIEDÄTTÄMINEN EI ETENE
  • Hevonen ei ole aloittaessa rento: etsi paikka, missä hevonen on rento)
  • Aloitat liian vaikeasta/vaativasta vaiheesta eli vaatimustaso on liian korkea: helpota tehtävää
  • Vaatimustason nosto tulee liian tiheään tahtiin: tee enemmän toistoja samassa vaiheessa
  • Vaatimustason nosto liian suurissa askelissa: mieti, miten voisit vaikeuttaa tehtävää pienemmin askelin
  • Unohdit tauot
  • Olet tehnyt jo liian pitkään

JOS TULI TAKAPAKKIA

Liian pitkään kerralla
  • Jos olet tehnyt hevosen sietokykyyn nähden jo liian pitkään yhdelle kerralle, voi näyttää tulevan takapakkia. Mutta ei hätää: et ole pilannut mitään!
  • Jos esim. traileriharjoituksissa hevonen ei mene enää niinkään pitkälle kuin 10 min aiemmin, lopeta siihen. Todennäköisesti hevonen kuormittui siltä päivältä jo yli kapasiteettinsa ja kannattaa jatkaa aikaisintaan seuraavana päivänä. Siedättäminen ei yleensä kuitenkaan oikeasti ottanut takapakkia vaan pääset uudessa harjoittelussa nopeasti samaan pisteeseen, missä olitte parhaimmillaan.
  • Seuraavana päivänä jatketaan niin, että aloitetaan helpommasta kuin mihin ollaan päästy ja voidaan edetä vähän nopeampaan tahtiin siihen saakka, mihin parhaimmillaan ollaan päästy.

Vaatimustason liian nopea nostaminen
  • Jos nostit vaatimustasoa liian nopeasti ja hevonen säikähti, helpota tehtävää vaikka ihan aloituskohtaan
  • Kun palaat taaksepäin, ei uudelleen tekemiseen yleensä mene niin pitkää aikaa kuin ekalla kerralla
  • Jos tuli paha säikähdys, olet ehkä uuden siedätystehtävän parissa, joten palaa lähtöruutuun kokeneempana ja osaavampana.

PALUU LÄHTÖRUUTUUN KUULUU ASIAA
Usein siedättämisen yhteydessä otetaan uutta vauhtia lähtöruudusta. Lähtöruudussa ollaan kuitenkin vain näennäisesti, sillä sekä hevonen että sinä olette oppineet siedättämisestä, kouluttamisen tekniikasta, yhdessä tekemisestä ja toisistanne. Eli ette kumpikaan oikeasti ole lähtöruudussa vaan oppineet enemmän ja seuraava harjoitus alkaa kokeneempana, osaavampana ja etenee nopeammin.
 

tiistai 17. lokakuuta 2017

Kokeilisinko kuolaimetonta


    Miksi kuolaimettomuudesta puhutaan?
Valmentamani ratsukot ovat nykyään yhä useammin kuolaimettomia ja monet käyttävät kapsonia. Mikään varuste ei ole minun valmennuksessani pakollinen. Joskus karsin varusteita kokeillakseni haittaavatko ne hevosta tai estävätkö ne hevosta ilmaisemaan epämukavuutta. Jos sopivaa satulaa ei ole, mennään ilman.

Yleensä hevoset toimivat parhaiten mahdollisimman vähillä varusteilla. Joskus ongelmat jäävät pois jonkin varusteen pois jättämisen myötä. Kaikissa varusteissa on tärkeintä sopivuus, istuvuus, totuttaminen ja niihin liittyvien apujen opettaminen.

Jos kuolain ei ole sopiva tai aiheuttaa kipua, hevonen jännittyy ja jännittää leukaansa ja niskaansa. Mikäli hevosella on tarve avata suutaan, sen olisi hyvä antaa tapahtua ja etsiä syitä suun aukomiseen ja paneutua syiden korjaamiseen. Siksi vältän alaturpahihnan käyttöä.
Jos käyttää kuolaimia, niitä olisi hyvä olla useita ja vaihdella niitä, jotta rasitus limakalvoille ja hampaille ei aina osu samaan paikkaan ja pienet vauriot saavat aikaa parantua itsestään.

Kannattaa tutkia ja kokeilla millä tavalla ratsastettuna ja millä varusteella hevosen on helppo olla avaamatta suutaan tai heittämättä kieltä kuolaimen yli tai poskesta ulos. Joskus ratkaisu on kuolaimen vaihtaminen, joskus sen jättäminen pois joko vähäksi aikaa tai kokonaan. Lisäksi on ihan hyvä idea ratsastaa joskus kuolaimella, joskus ilman.
Kuolaimettomien suitsien sovittaminen
Suitset on aina sovitettava hyvin, totutettava ja opetettava avut. Tärkeää on suitsien istuvuus, turpahihnan oikea korkeus ja sopiva kireys. Kuolaimettomissa suitsissa turpahihna ei saa olla liian alhaalla ruston tai hengitysteiden päällä eikä painaa pään sivussa oleviin luihin tai hermoihin.

Jotta kuolaimeton on selkeä hevoselle, turpahihnan kannattaa olla napakka, mutta vähintään kaksi sormea mahduttava hihnan alle. Kapsonikaan ei saa olla liian matalalla eikä kovin löysällä, sillä silloin se kääntyy sivulle ja ravissa hakkaa hevosta nenäpiihin.

Uuden varusteen totuttaminen
Täysin uuteen varusteeseen, mihin ei liity aiempia kokemuksia, totuttaminen ja uusien apujen opettaminen on nopeaa. Etenkin, jos vielä käyttää positiivista vahvistetta. Täysin uuden varusteen, mihin ei liity mitään pelottavaa, opettaminen onnistuu positiivisen vahvisteen avulla jo yhdellä opetuskerralla. Tämä kuitenkin edellyttää, että hevonen on opetustilanteessa rento.

Jos johonkin varusteeseen liittyy aiemmin opittuja kipuja tai pelkoja, pitää siedättää. Jos hevonen ei yhden kokeilukerran aikana näytä tottuvan varusteeseen, heiluttaa päätään tai tekee jotain muuta epämukavuuteen viittaavaa, kokeilisin jotain muuta varustetta tai jatkaisin siedättämistä pienemmillä annoksilla.
Myös hampaiden kunto kannattaa tarkistaa oli kyseessä sitten kuolain tai kuolaimeton. Piikit, jotka osuvat poskiin, sattuvat myös riimun tai kuolaimettoman kanssa. Joskus hampaiden kunto kannattaa tarkistuttaa udelleen, vaikka hampaat olisi hoidettukin hiljan. Ja hampaiden hoitoon kannattaa etsiä nimenomaa hampaisiin erikoistunutta eläinlääkäriä.

Uusien apujen opettaminen: Tunnista rento hevonen
Jos varuste on uusi, siihen liittyvät avut merkit ovat myös uusia. Uudet avut ja merkit on siis aina opetettava, kun otetaan uusia varusteita käyttöön. Uuden opettamisessa tärkeintä on se, että hevonen on rento. Jos hevonen on yhtään levoton, ei mitään uutta kannata opettaa. Kun uutta opitaan, opitaan aina mukaan myös se tunnetila, mikä oli päällä opetuksen aikana. Jos hevonen jännittää maneesissa, opeta uusi varuste jossain muussa paikassa, missä hevonen on rento. Tai jos hevonen jännittää kaukana kavereista, opeta uusi asia lähellä kavereita tai ota kavereita lähistölle, jos mahdollista. Pääasia on, että tunnistat rennon hevosen.

Apujen ja merkkien opettamisessa on osattava negatiivisen vahvisteen käyttö eli paine ja paineen poisto oikea-aikaisesti. Jos käyttää positiivista vahvistetta (esim. ruokapalkinto) on myös erittäin tärkeää osata ajoituksen taito.

Opitun yleistäminen
Uutta opetettua asiaa on lisäksi myös toistettava ja yleistettävä eri ympäristöihin. Eli jos jokin jo toimii maneesissa, harjoittele samaa ulkokentällä ja maastossa. Kun paikka vaihtuu, kannattaa tehtävää ensin helpottaa eikä heti olettaa, että yhdessä paikassa toimiva opetettu asia toimisi automaattisesti myös muualla. Opitut asiat saattavat toimia sujuvasti myös toisessa paikassa, joskus taas ei ollenkaan.

Kuolaimettomia suitsia on erilaisia
Erilaiset kuolaimettomat suitset vaikuttavat hevoseen eri tavalla ja vaikuttavat ratsastajan käytettävissä oleviin apuihin. Sidepull tai riimuun kiinnitetyt ohjat muistuttavat eniten nivelkuolaimella ratsastamista. Sillä voi asettaa ja käyttää sisäkäden avaamista asettavana tai kääntävänä apuna (johtava ohjasote).

Leuan alta ristiin menevissä malleissa risteyskohdassa syntyy kitkaa, joten myötääminen ei välttämättä mene hevoselle saakka ja turpahihna saattaa olla koko ajan kireällä.

Hackamoreja on vipuvarrella ja ilman. Kuolaimettomissa, missä on metalliosia posken sivussa, saa sisäkäden johtava ohjasote yleensä metalliosan kääntymään ja painamaan hevosen poskea juuri siltä puolelta, mihin sen tulisi kääntyä. Tämä ei yleensä auta kääntymisessä. Yhteistä näille onkin se, että tarkoitus olisi kääntää hevosta epäsuoralla ohjasotteella eli tuomalla ulko-ohja kiinni kaulaan. Kun tämä apu on opetettu hevoselle (maasta käsin), hevonen osaa ohjasmerkistä siirtää etuosaa astumalla ulkoetujalalla ristiin sisäetujalan edestä. Tämän tekemistä helpottaa, jos hevonen pystyy siirtämään painoaan takaosalle.

Kapsoni
Kapsoni on hyvä kouluttamisen väline, mutta vaatii perehtymistä. Kapsonilla voi myös ratsastaa, kuten kuolaimettomilla suitsilla, mutta en varsinaisesti laittaisi sitä samaan kategoriaan kuolaimettomien suitsien kanssa.

Kuolaimettomat kilpailuissa

Sitten vielä kuuma peruna: Olisi hyvä, jos kaikissa kilpailulajeissa voisi olla mahdollisuus valita osallistuuko kuolaimettomilla suitsilla vai kuolaimen kanssa. Tällä hetkellä osassa kilpailulajeja se mahdollisuus jo on, joten kokemusta sen toimivuudestakin jo löytyy.

Kuva: Minni Peltonen

perjantai 6. lokakuuta 2017

Lastausharjoittelua. osa 1.

Hevosen sijoittaminen kuljetusvälineeseen on toisinaan hankalaa. Jotta siitä tulisi helpompaa, on hyvä tietää ja ymmärtää tilanteen merkitys hevoselle eläimenä ja hankkia itselle taitoja, joilla lastauksesta saa kaikille helpon tilanteen.
 1. Traileri on hevoselle luonnoton paikka
Hevosen lastaaminen ja kuljetus on hevoselle luonnostaan vaikea asia. Arojen saaliseläimenä hevosen yksi tärkeimmistä ymmärryksistä eloon jäämiseksi on välttää ahtaita paikkoja tai asioita, mihin voi jäädä jumiin. Siksi traileriin meneminen on hevoselle luonnonvastaista ja kannattaa opettaa ja siedättää hyvin. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon se, että liikkuvassa trailerissa oleminen on yleensä melko epämiellyttävää. Traileri tärisee, heiluu, kuuluu ääniä trailerin sisältä ja ulkopuolelta. Välillä painopiste menee taakse, eteen, oikealle tai vasemmalle.. Näitä kaikkia tapahtuu vaikka ajaisi hiljaa ja ennakoiden. Puhumattakaan siitä, jos tulee vauhdilla käännöksiin tai joutuu jarruttamaan nopeasti.
2. Lastaustilanne ihmisen näkökulmasta
Kuljetustilanne on usein myös ihmiselle paineinen tilanne.. Useimmiten matkustetaan kilpailuihin, valmennukseen, klinikalle tai on muutto uuteen paikkaan. Nämä kaikki vaikuttavat ihmisen rentouteen ja tunnetilaan. Ihminen on jännittynyt tai ainakin vireystila on koholla. Jos ihminen ei ole lastaustilanteessa rento, sitä harvoin on hevonenkaan. Lisäksi vielä itse lastaustapahtuma on tallilla aina asia, mistä muut ovat erittäin kiinnostuneita. Ja jos se ei meinaa sujua, hyvätkin neuvot saattavat tuntua melkoiselta paineelta puhumattakaan huonojen neuvojen tai pyytämättä auttamisen vaikutuksesta. Moni hevonen on oppinut pelkäämään takana tapahtuvia asioita ja takaa tulevaa painetta, joten kenenkään ulkopuolisen ei kannattaisi mennä tekemään lastaustilanteessa hevosen taakse mitään lastaajan pyytämättä.
3. Harjoittelutilanne ja reissuun lähtö
Kannattaa muistaa, että kaikkeen tekemiseen pätee se, että on eri aisa, jos jokin asia aina menee samalla tavalla kuin että tilanteet vaihtelevat. Lastauksessa tämä voisi tarkoittaa seuraavia vaihtoehtoja:
a) Hevonen näkee trailerin vain silloin, kun sillä matkustetaan jonnekin ja siitä tulee hevoselle paikka, mihin joutuu menemään, sinne jää epämääräiseksi ajaksi suljetuksi ja traileri lähtee aina liikkeelle.
b) Hevonen näkee trailerin ja joskus sinne menemistä ja sieltä pois peruuttamista harjoitellaan ja sitä ei edes suljeta ja joskus se suljetaan ja lähdetään liikkeelle. Ja jos harjoittelua on useammin kuin liikkeelle lähtöjä traileri pysyy todennäköisemmin paikkana, jota ei ainakaan tarvitse vältellä tai jonne hevonen jopa haluaa mennä.
5. Matkustaminen
Hevosen meneminen traileriin ei vielä riitä vaan hevosen olisi myös pystyttävä viettämään aikaa trailerissa ja matkustamaan mahdollisimman rentona. Jos hevonen on kuljetuksen aikana levoton, tärisee tai on kuljetuksen jälkeen hiestä märkä, se on jännittänyt niin paljon, että kuljettaminen on ollut sille suuri henkinen ja fyysinen rasite. Joskus hevosia opetetaan menemään traileriin, jotta ne välttäisivät jotain muuta asiaa tai epämiellyttävää tekemistä. Se voi johtaa traileriin reippaasti menevään hevoseen, joka jännittää trailerissa. Jännittyminen näkyy joskus niin, että hevonen on trailerissa niin levoton, että se hajottaa sekä trailerin että itsensä. Siksi traileriin meneminen ja matkustaminen kannattaa siedättää hevoselle huolella ja tehdä siitä rento asia.
6. Onko aina pakko mennä traileriin?
Jos hevonen on saatava hoitoon, on toki priorisoitava sen saaminen kuljetettua vaikka se olisi vastahakoinen. Mutta kilpailuihin, valmennukseen tms. menemisen voi aina jättää väliin, jos hevonen ei lastaudu helposti. Stressaantunut, väsynyt hevonen ei ole parhaimmillaan kilpailuissa ja jännittyneillä lihaksilla urheileminen voi olla jopa haitallista. Lisäksi lastaustilanteissa sattuu turhia onnettomuuksia, etenkin jos ihminen päättää ettei voi antaa periksi periaatteen vuoksi.

Moni on huolissaan siitä, mitä hevonen oppii jos lastauksen jättää kesken. Kaikkein eniten vastahakoisissa lastaustilanteissa hevonen oppii lisää pelkoja. Hän oppii pelkäämään traileria, käytettäviä apuvälineitä, takaa ajavaa painetta, lastaukseen liittyviä ääniä, ihmisen käyttämiä eleitä ja ihmistä itseään. Mitä vähemmän lastaustilanteessa opetat lisää pelkoja, sitä helpompi hevonen on uudelleen opettaa menemään rennosti ja vapaaehtoisesti traileriiin.
Lisää lastauksesta seuraavissa blogikirjoituksissa.

torstai 31. elokuuta 2017

8 syytä miksi ruokapalkinnolla tulee hankalia hevosia ja miten se voidaan korjata

Minut kutsutaan usein apuun ongelmatilanteisiin hevosen kanssa. Käytän negatiivisen vahvisteen lisäksi yleensä myös positiivista vahvistetta. Se voi olla rapsutus tai muu hevoselle mukava asia, mutta useimmiten kuitenkin käytännöllisin on ruokapalkinto, sillä se on tehokkuudessaan ylivoimainen - myös ongelmien luojana.

Ruokapalkinnon hankaluudet ovat ratkaistavissa
Moni ei halua ymmärrettävästi käyttää ruokapalkintoa, koska on nähnyt töniviä ja purevia hevosia ruoan syöttelyn jäljiltä. Jos olen aina ollut ongelmahevoskouluttaja, nykyään olen sen lisäksi ruokapalkinto-ongelmien korjaaja.

Onneksi ongelmat ovat ratkaistavissa, kunhan ihminen harjoittelee tekemisensä tarpeeksi tarkaksi ja pystyy olemaan kurinalainen. Ruokapalkinnon pois jättäminen on parempi vaihtoehto kuin jatkaa ei-toivotun käytöksen vahvistamista. 

Opeta uudelleen toivottu käytös
Tehokkaampaa on opettaa asia uudelleen niin että opettaa hevoselle uuden tavan toimia tilanteessa, missä ihmisellä on ruokaa hallussaan.Jos hevonen on tietyllä tavalla joskus saanut ruokaa, se saattaa olla hyvinkin toiveikas sen suhteen, että se onnistuu vielä joskus uudetaan. Eli se jatkaa yrittämistä. Tai jos joku ihminen hevosen elämässä edes kerran vuodessa tulee vahvistaneeksi ei-toivottua käytöstä, se vahvistuu (satunnainen vahvistaminen) vaikka ruokapalkinto muuten muuten olisikin jätetty pois.

Tässä listattuna 8 yleisintä käytännön syytä siihen, miksi hevosista tulee ruokapalkinnon kanssa hankalia ja lyhyt vinkki, miten sitä voi lähteä korjaamaan.

1) Hevosen tuuppimiskäytös lisääntyy 
Tuuppimiskäytös lisääntyy helposti jos luopumisen opettaminen menee pieleen.

Usein syntyy tahattomasti ketju, joita hevonen oppii tosi nopeasti (kaksi toistoa riittää mainiosti!).

Haitallinen ketju: kosketan ihmisen kättä – irrotan turpani – saan namin

Tässä ketjussa ihmisen käden koskettaminen voimistuu.

Vinkki:

Ketjua ei synny, jos olet nopea antamaan namin jo ennen käden koskettamista eli palkkaat jo siitä, että turpa hidastaa. Yleensä viimeistään kolmannen toiston kohdalla hevonen hieman epäröi käden koskettamista, jos se on edellisillä kerroilla saanut namin silloin kun turpa on kädestä irti.
Jatkossa palkitse jo ennen kuin se koskee kättäsi tai mitään muutakaan kehosi osaa. Ole siis nopea.

2) Hevosesta tulee hurja pään viskoja

Jos hevosta opettaa kääntämään päätään sivulle, käy helposti niin kuin ruokapalkinnon kanssa käy: tekeminen vahvistuu ja voimistuu. Kätevämpää on, jos pää pysyy paikoillaan.

Ensimmäinen ruokapalkinnolla opetettu asia on usein myös se, mitä eläin tarjoaa turhautuessaan.

Vinkki:

Palkitse siitä, että hevonen on paikoillaan, kaula suorana.
Lisäksi pyri siihen, että hevosen keho on vähintään käden mitan päässä sinusta, kun olet palkitsemassa.

3) Miten hevonen käynnistää ihmisen aloittamaan kouluttamisen

Jos toistuvasti aloitat kouluttamisen silloin kun hevonen käyttäytyy levottomasti, vahvistat levottomuutta. Tämä johtuu siitä, että jos kouluttaminen on hevoselle mukavaa, hevonen toivoo kouluttamisen alkavan. 

Jos hevonen saa ihmisen aloittamaan kouluttamisen levottomalla käytöksellä tai tuuppimalla, hevosesta tulee yhä levottomampi. Ruokapalkinnon yhteydessä hevosmaailman sanonta: ”Jos se on levoton, pannaan se töihin” on suorastaan tuhoisa, sillä se vahvistaa levottomuutta. Tuo vanha hevosmaailman sanonta perustuu siihen ajatukseen, että kouluttaminen on hevoselle ikävä kokemus.
Vinkki:
Aloita kouluttaminen, kun hevonen on rauhallinen ja rento.

4) Ihminen ei vie namua hevoselle vaan opettaa hevosen hakemaan ruoan ihmiseltä. 

Jos aina äänimerkin kuultuaan hevonen lähtee hakemaan ruokaa ihmiseltä, ihmisen tilaan tuleminen vahvistuu. Tässä kohtaa haitallinen hevosmaailman sanonta on: ”Hevonen liikkuu ja ihminen on paikoillaan”. 

Luoksetulon voi opettaa niin, että hevonen tulee noin metrin päähän ja pysähtyy odottamaan ja ihminen menee sen viimeisen metrin hevosen luokse antamaan namin. Näin et vahvista syliin tulemista.

Vinkki:
Vie namipalkinto sinne missä hevonen on ja sen pitäisikin olla.
Jos myöhästyt, vie nami sinne missä hevosen piti olla odottamassa namia. Jos toistat tätä riittävän monta kertaa johdonmukaisesti, hevonen oppii odottamaan palkintoa.
 

5) Ihminen antaa namun lähellä kehoaan.

Jos hevoselle antaa ruokaa lähellä ihmisen kehoa, hevonen oppii, että pään ja turvan pitäminen kiinni ihmisessä on kannattavaa.
Vinkki:
Anna ruoka mahdollisuuksien mukaan käden mitan päässä.



6) Koulutetaan hevosta, joka ei ole rento

Jännittynyt hevonen tulee ruokapalkinnosta yhä jännittyneemmäksi.Uuden opettamisessa kannattaa tarkkana siitä, että hevonen todella on rento. 

Rauhallinen käytös ja rentous ovat eri asioita. Rauhallisesti käyttäytyvä hevonen saattaa olla hyvinkin jännittynyt ja sulkeutunut, jopa opitusti avuton. 

Rentouteen vaikuttaa paikka, etäisyys muihin hevosiin, kipu, entiset kokemukset, sääolosuhteet ja ihmisen toiminta. 

Myös nälkä tekee hevosesta jännittyneen, joten kannattaa antaa pieni määrä heinää ennen ruokapalkinnon käyttämistä tai ajoittaa koulutus ruokailun jälkeen.

Vinkki: 
Käytä aikaa ja vaivaa siihen, että löydät paikan ja olosuhteet, missä hevonen pystyy rentoutumaan ja aloita uuden opettaminen vasta kun hevonen on rentoutunut ja hengittää vapaasti.
 

7) Luullaan jännittynyttä hevosta ahneeksi

Ruokapalkinto on hyvä apu hevosen jännittyneisyyden tunnistamisessa.Jännittyessään hevosen huulet pingottuvat, ruokaa alkaa putoilla tai meinaa mennä syöttäjän sormet mukaan. 

Joskus hevosen ottaessa ruokaa jännittyneesti  syöttäjän sormet mukana syöden, hevonen tulkitaan ahneeksi. 

Moni ahne hevonen on kuitenkin osoittautunut jännittyneeksi. Rentoutuessaan hevonen syökin aivan rauhallisesti.

Vinkki:
Varmista että tunnistat hevosen jännittymisen merkit ja tunnetilan.
 

8) Ajoitus on pielessä

Ajoitus on pielessä, kun äänimerkki (sekundäärinen vahviste) tulee väärällä hetkellä.
Käytännössä yleensä aina liian myöhään. 

Ei välttämättä kannata odottaa, että hevonen on syönyt suunsa tyhjäksi, jos se tarkoittaa, että et pääse palkitsemaan toivotusta käytöksestä.

Vinkki:
Ennakoi, muuten olet aina myöhässä. Jos ennakoit pieleen, pystyt tarkentamaan seuraavalla naksulla. Jos tulee hankalaksi tunnistaa, mistä naksauttaa, pidä tauko ja aloita uudestaan.

Pyydä toinen katsomaan tilannetta ja vaikka tekemään äänimerkin puolestasi, kun olette sopineet, mistä palkitaan. Sivusta on usein helpompi katsoa.
 

Hyviä hetkiä positiivisen vahvisteen parissa!