tiistai 17. lokakuuta 2017

Kokeilisinko kuolaimetonta


    Miksi kuolaimettomuudesta puhutaan?
Valmentamani ratsukot ovat nykyään yhä useammin kuolaimettomia ja monet käyttävät kapsonia. Mikään varuste ei ole minun valmennuksessani pakollinen. Joskus karsin varusteita kokeillakseni haittaavatko ne hevosta tai estävätkö ne hevosta ilmaisemaan epämukavuutta. Jos sopivaa satulaa ei ole, mennään ilman.

Yleensä hevoset toimivat parhaiten mahdollisimman vähillä varusteilla. Joskus ongelmat jäävät pois jonkin varusteen pois jättämisen myötä. Kaikissa varusteissa on tärkeintä sopivuus, istuvuus, totuttaminen ja niihin liittyvien apujen opettaminen.

Jos kuolain ei ole sopiva tai aiheuttaa kipua, hevonen jännittyy ja jännittää leukaansa ja niskaansa. Mikäli hevosella on tarve avata suutaan, sen olisi hyvä antaa tapahtua ja etsiä syitä suun aukomiseen ja paneutua syiden korjaamiseen. Siksi vältän alaturpahihnan käyttöä.
Jos käyttää kuolaimia, niitä olisi hyvä olla useita ja vaihdella niitä, jotta rasitus limakalvoille ja hampaille ei aina osu samaan paikkaan ja pienet vauriot saavat aikaa parantua itsestään.

Kannattaa tutkia ja kokeilla millä tavalla ratsastettuna ja millä varusteella hevosen on helppo olla avaamatta suutaan tai heittämättä kieltä kuolaimen yli tai poskesta ulos. Joskus ratkaisu on kuolaimen vaihtaminen, joskus sen jättäminen pois joko vähäksi aikaa tai kokonaan. Lisäksi on ihan hyvä idea ratsastaa joskus kuolaimella, joskus ilman.
Kuolaimettomien suitsien sovittaminen
Suitset on aina sovitettava hyvin, totutettava ja opetettava avut. Tärkeää on suitsien istuvuus, turpahihnan oikea korkeus ja sopiva kireys. Kuolaimettomissa suitsissa turpahihna ei saa olla liian alhaalla ruston tai hengitysteiden päällä eikä painaa pään sivussa oleviin luihin tai hermoihin.

Jotta kuolaimeton on selkeä hevoselle, turpahihnan kannattaa olla napakka, mutta vähintään kaksi sormea mahduttava hihnan alle. Kapsonikaan ei saa olla liian matalalla eikä kovin löysällä, sillä silloin se kääntyy sivulle ja ravissa hakkaa hevosta nenäpiihin.

Uuden varusteen totuttaminen
Täysin uuteen varusteeseen, mihin ei liity aiempia kokemuksia, totuttaminen ja uusien apujen opettaminen on nopeaa. Etenkin, jos vielä käyttää positiivista vahvistetta. Täysin uuden varusteen, mihin ei liity mitään pelottavaa, opettaminen onnistuu positiivisen vahvisteen avulla jo yhdellä opetuskerralla. Tämä kuitenkin edellyttää, että hevonen on opetustilanteessa rento.

Jos johonkin varusteeseen liittyy aiemmin opittuja kipuja tai pelkoja, pitää siedättää. Jos hevonen ei yhden kokeilukerran aikana näytä tottuvan varusteeseen, heiluttaa päätään tai tekee jotain muuta epämukavuuteen viittaavaa, kokeilisin jotain muuta varustetta tai jatkaisin siedättämistä pienemmillä annoksilla.
Myös hampaiden kunto kannattaa tarkistaa oli kyseessä sitten kuolain tai kuolaimeton. Piikit, jotka osuvat poskiin, sattuvat myös riimun tai kuolaimettoman kanssa. Joskus hampaiden kunto kannattaa tarkistuttaa udelleen, vaikka hampaat olisi hoidettukin hiljan. Ja hampaiden hoitoon kannattaa etsiä nimenomaa hampaisiin erikoistunutta eläinlääkäriä.

Uusien apujen opettaminen: Tunnista rento hevonen
Jos varuste on uusi, siihen liittyvät avut merkit ovat myös uusia. Uudet avut ja merkit on siis aina opetettava, kun otetaan uusia varusteita käyttöön. Uuden opettamisessa tärkeintä on se, että hevonen on rento. Jos hevonen on yhtään levoton, ei mitään uutta kannata opettaa. Kun uutta opitaan, opitaan aina mukaan myös se tunnetila, mikä oli päällä opetuksen aikana. Jos hevonen jännittää maneesissa, opeta uusi varuste jossain muussa paikassa, missä hevonen on rento. Tai jos hevonen jännittää kaukana kavereista, opeta uusi asia lähellä kavereita tai ota kavereita lähistölle, jos mahdollista. Pääasia on, että tunnistat rennon hevosen.

Apujen ja merkkien opettamisessa on osattava negatiivisen vahvisteen käyttö eli paine ja paineen poisto oikea-aikaisesti. Jos käyttää positiivista vahvistetta (esim. ruokapalkinto) on myös erittäin tärkeää osata ajoituksen taito.

Opitun yleistäminen
Uutta opetettua asiaa on lisäksi myös toistettava ja yleistettävä eri ympäristöihin. Eli jos jokin jo toimii maneesissa, harjoittele samaa ulkokentällä ja maastossa. Kun paikka vaihtuu, kannattaa tehtävää ensin helpottaa eikä heti olettaa, että yhdessä paikassa toimiva opetettu asia toimisi automaattisesti myös muualla. Opitut asiat saattavat toimia sujuvasti myös toisessa paikassa, joskus taas ei ollenkaan.

Kuolaimettomia suitsia on erilaisia
Erilaiset kuolaimettomat suitset vaikuttavat hevoseen eri tavalla ja vaikuttavat ratsastajan käytettävissä oleviin apuihin. Sidepull tai riimuun kiinnitetyt ohjat muistuttavat eniten nivelkuolaimella ratsastamista. Sillä voi asettaa ja käyttää sisäkäden avaamista asettavana tai kääntävänä apuna (johtava ohjasote).

Leuan alta ristiin menevissä malleissa risteyskohdassa syntyy kitkaa, joten myötääminen ei välttämättä mene hevoselle saakka ja turpahihna saattaa olla koko ajan kireällä.

Hackamoreja on vipuvarrella ja ilman. Kuolaimettomissa, missä on metalliosia posken sivussa, saa sisäkäden johtava ohjasote yleensä metalliosan kääntymään ja painamaan hevosen poskea juuri siltä puolelta, mihin sen tulisi kääntyä. Tämä ei yleensä auta kääntymisessä. Yhteistä näille onkin se, että tarkoitus olisi kääntää hevosta epäsuoralla ohjasotteella eli tuomalla ulko-ohja kiinni kaulaan. Kun tämä apu on opetettu hevoselle (maasta käsin), hevonen osaa ohjasmerkistä siirtää etuosaa astumalla ulkoetujalalla ristiin sisäetujalan edestä. Tämän tekemistä helpottaa, jos hevonen pystyy siirtämään painoaan takaosalle.

Kapsoni
Kapsoni on hyvä kouluttamisen väline, mutta vaatii perehtymistä. Kapsonilla voi myös ratsastaa, kuten kuolaimettomilla suitsilla, mutta en varsinaisesti laittaisi sitä samaan kategoriaan kuolaimettomien suitsien kanssa.

Kuolaimettomat kilpailuissa

Sitten vielä kuuma peruna: Olisi hyvä, jos kaikissa kilpailulajeissa voisi olla mahdollisuus valita osallistuuko kuolaimettomilla suitsilla vai kuolaimen kanssa. Tällä hetkellä osassa kilpailulajeja se mahdollisuus jo on, joten kokemusta sen toimivuudestakin jo löytyy.

Kuva: Minni Peltonen

perjantai 6. lokakuuta 2017

Lastausharjoittelua. osa 1.

Hevosen sijoittaminen kuljetusvälineeseen on toisinaan hankalaa. Jotta siitä tulisi helpompaa, on hyvä tietää ja ymmärtää tilanteen merkitys hevoselle eläimenä ja hankkia itselle taitoja, joilla lastauksesta saa kaikille helpon tilanteen.
 1. Traileri on hevoselle luonnoton paikka
Hevosen lastaaminen ja kuljetus on hevoselle luonnostaan vaikea asia. Arojen saaliseläimenä hevosen yksi tärkeimmistä ymmärryksistä eloon jäämiseksi on välttää ahtaita paikkoja tai asioita, mihin voi jäädä jumiin. Siksi traileriin meneminen on hevoselle luonnonvastaista ja kannattaa opettaa ja siedättää hyvin. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon se, että liikkuvassa trailerissa oleminen on yleensä melko epämiellyttävää. Traileri tärisee, heiluu, kuuluu ääniä trailerin sisältä ja ulkopuolelta. Välillä painopiste menee taakse, eteen, oikealle tai vasemmalle.. Näitä kaikkia tapahtuu vaikka ajaisi hiljaa ja ennakoiden. Puhumattakaan siitä, jos tulee vauhdilla käännöksiin tai joutuu jarruttamaan nopeasti.
2. Lastaustilanne ihmisen näkökulmasta
Kuljetustilanne on usein myös ihmiselle paineinen tilanne.. Useimmiten matkustetaan kilpailuihin, valmennukseen, klinikalle tai on muutto uuteen paikkaan. Nämä kaikki vaikuttavat ihmisen rentouteen ja tunnetilaan. Ihminen on jännittynyt tai ainakin vireystila on koholla. Jos ihminen ei ole lastaustilanteessa rento, sitä harvoin on hevonenkaan. Lisäksi vielä itse lastaustapahtuma on tallilla aina asia, mistä muut ovat erittäin kiinnostuneita. Ja jos se ei meinaa sujua, hyvätkin neuvot saattavat tuntua melkoiselta paineelta puhumattakaan huonojen neuvojen tai pyytämättä auttamisen vaikutuksesta. Moni hevonen on oppinut pelkäämään takana tapahtuvia asioita ja takaa tulevaa painetta, joten kenenkään ulkopuolisen ei kannattaisi mennä tekemään lastaustilanteessa hevosen taakse mitään lastaajan pyytämättä.
3. Harjoittelutilanne ja reissuun lähtö
Kannattaa muistaa, että kaikkeen tekemiseen pätee se, että on eri aisa, jos jokin asia aina menee samalla tavalla kuin että tilanteet vaihtelevat. Lastauksessa tämä voisi tarkoittaa seuraavia vaihtoehtoja:
a) Hevonen näkee trailerin vain silloin, kun sillä matkustetaan jonnekin ja siitä tulee hevoselle paikka, mihin joutuu menemään, sinne jää epämääräiseksi ajaksi suljetuksi ja traileri lähtee aina liikkeelle.
b) Hevonen näkee trailerin ja joskus sinne menemistä ja sieltä pois peruuttamista harjoitellaan ja sitä ei edes suljeta ja joskus se suljetaan ja lähdetään liikkeelle. Ja jos harjoittelua on useammin kuin liikkeelle lähtöjä traileri pysyy todennäköisemmin paikkana, jota ei ainakaan tarvitse vältellä tai jonne hevonen jopa haluaa mennä.
5. Matkustaminen
Hevosen meneminen traileriin ei vielä riitä vaan hevosen olisi myös pystyttävä viettämään aikaa trailerissa ja matkustamaan mahdollisimman rentona. Jos hevonen on kuljetuksen aikana levoton, tärisee tai on kuljetuksen jälkeen hiestä märkä, se on jännittänyt niin paljon, että kuljettaminen on ollut sille suuri henkinen ja fyysinen rasite. Joskus hevosia opetetaan menemään traileriin, jotta ne välttäisivät jotain muuta asiaa tai epämiellyttävää tekemistä. Se voi johtaa traileriin reippaasti menevään hevoseen, joka jännittää trailerissa. Jännittyminen näkyy joskus niin, että hevonen on trailerissa niin levoton, että se hajottaa sekä trailerin että itsensä. Siksi traileriin meneminen ja matkustaminen kannattaa siedättää hevoselle huolella ja tehdä siitä rento asia.
6. Onko aina pakko mennä traileriin?
Jos hevonen on saatava hoitoon, on toki priorisoitava sen saaminen kuljetettua vaikka se olisi vastahakoinen. Mutta kilpailuihin, valmennukseen tms. menemisen voi aina jättää väliin, jos hevonen ei lastaudu helposti. Stressaantunut, väsynyt hevonen ei ole parhaimmillaan kilpailuissa ja jännittyneillä lihaksilla urheileminen voi olla jopa haitallista. Lisäksi lastaustilanteissa sattuu turhia onnettomuuksia, etenkin jos ihminen päättää ettei voi antaa periksi periaatteen vuoksi.

Moni on huolissaan siitä, mitä hevonen oppii jos lastauksen jättää kesken. Kaikkein eniten vastahakoisissa lastaustilanteissa hevonen oppii lisää pelkoja. Hän oppii pelkäämään traileria, käytettäviä apuvälineitä, takaa ajavaa painetta, lastaukseen liittyviä ääniä, ihmisen käyttämiä eleitä ja ihmistä itseään. Mitä vähemmän lastaustilanteessa opetat lisää pelkoja, sitä helpompi hevonen on uudelleen opettaa menemään rennosti ja vapaaehtoisesti traileriiin.
Lisää lastauksesta seuraavissa blogikirjoituksissa.