Miksi
kuolaimettomuudesta puhutaan?
Valmentamani
ratsukot ovat nykyään yhä useammin kuolaimettomia ja monet
käyttävät kapsonia. Mikään varuste ei ole minun valmennuksessani
pakollinen. Joskus karsin varusteita kokeillakseni haittaavatko ne
hevosta tai estävätkö ne hevosta ilmaisemaan epämukavuutta. Jos
sopivaa satulaa ei ole, mennään ilman.
Yleensä
hevoset toimivat parhaiten mahdollisimman vähillä varusteilla.
Joskus ongelmat jäävät pois jonkin varusteen pois jättämisen
myötä. Kaikissa varusteissa on tärkeintä sopivuus, istuvuus,
totuttaminen ja niihin liittyvien apujen opettaminen.
Jos
kuolain ei ole sopiva tai aiheuttaa kipua, hevonen jännittyy ja
jännittää leukaansa ja niskaansa. Mikäli hevosella on tarve avata
suutaan, sen olisi hyvä antaa tapahtua ja etsiä syitä suun
aukomiseen ja paneutua syiden korjaamiseen. Siksi vältän
alaturpahihnan käyttöä.
Jos
käyttää kuolaimia, niitä olisi hyvä olla useita ja vaihdella
niitä, jotta rasitus limakalvoille ja hampaille ei aina osu samaan
paikkaan ja pienet vauriot saavat aikaa parantua itsestään.
Kannattaa
tutkia ja kokeilla millä tavalla ratsastettuna ja millä varusteella
hevosen on helppo olla avaamatta suutaan tai heittämättä kieltä
kuolaimen yli tai poskesta ulos. Joskus ratkaisu on kuolaimen
vaihtaminen, joskus sen jättäminen pois joko vähäksi aikaa tai
kokonaan. Lisäksi on ihan hyvä idea ratsastaa joskus kuolaimella, joskus ilman.
Kuolaimettomien suitsien sovittaminen
Suitset
on aina sovitettava hyvin, totutettava ja opetettava avut. Tärkeää
on suitsien istuvuus, turpahihnan oikea korkeus ja sopiva kireys.
Kuolaimettomissa suitsissa turpahihna ei saa olla liian alhaalla
ruston tai hengitysteiden päällä eikä painaa pään sivussa
oleviin luihin tai hermoihin.
Jotta
kuolaimeton on selkeä hevoselle, turpahihnan kannattaa olla napakka,
mutta vähintään kaksi sormea mahduttava hihnan alle. Kapsonikaan
ei saa olla liian matalalla eikä kovin löysällä, sillä silloin
se kääntyy sivulle ja ravissa hakkaa hevosta nenäpiihin.
Uuden varusteen totuttaminen
Täysin
uuteen varusteeseen, mihin ei liity aiempia kokemuksia, totuttaminen
ja uusien apujen opettaminen on nopeaa. Etenkin, jos vielä käyttää
positiivista vahvistetta. Täysin uuden varusteen, mihin ei liity
mitään pelottavaa, opettaminen onnistuu positiivisen vahvisteen
avulla jo yhdellä opetuskerralla. Tämä kuitenkin edellyttää,
että hevonen on opetustilanteessa rento.
Jos
johonkin varusteeseen liittyy aiemmin opittuja kipuja tai pelkoja,
pitää siedättää. Jos hevonen ei yhden kokeilukerran aikana näytä
tottuvan varusteeseen, heiluttaa päätään tai tekee jotain muuta
epämukavuuteen viittaavaa, kokeilisin jotain muuta varustetta tai
jatkaisin siedättämistä pienemmillä annoksilla.
Myös
hampaiden kunto kannattaa tarkistaa oli kyseessä sitten kuolain tai
kuolaimeton. Piikit, jotka osuvat poskiin, sattuvat myös riimun tai
kuolaimettoman kanssa. Joskus hampaiden kunto kannattaa tarkistuttaa
udelleen, vaikka hampaat olisi hoidettukin hiljan. Ja hampaiden
hoitoon kannattaa etsiä nimenomaa hampaisiin erikoistunutta
eläinlääkäriä.
Uusien
apujen opettaminen: Tunnista rento hevonen
Jos
varuste on uusi, siihen liittyvät avut merkit ovat myös uusia.
Uudet avut ja merkit on siis aina opetettava, kun otetaan uusia
varusteita käyttöön. Uuden opettamisessa tärkeintä on se, että
hevonen on rento. Jos hevonen on yhtään levoton, ei mitään uutta
kannata opettaa. Kun uutta opitaan, opitaan aina mukaan myös se
tunnetila, mikä oli päällä opetuksen aikana. Jos hevonen
jännittää maneesissa, opeta uusi varuste jossain muussa paikassa,
missä hevonen on rento. Tai jos hevonen jännittää kaukana
kavereista, opeta uusi asia lähellä kavereita tai ota kavereita
lähistölle, jos mahdollista. Pääasia on, että tunnistat rennon
hevosen.
Apujen
ja merkkien opettamisessa on osattava negatiivisen vahvisteen käyttö
eli paine ja paineen poisto oikea-aikaisesti. Jos käyttää
positiivista vahvistetta (esim. ruokapalkinto) on myös erittäin
tärkeää osata ajoituksen taito.
Opitun
yleistäminen
Uutta
opetettua asiaa on lisäksi myös toistettava ja yleistettävä eri
ympäristöihin. Eli jos jokin jo toimii maneesissa, harjoittele
samaa ulkokentällä ja maastossa. Kun paikka vaihtuu, kannattaa
tehtävää ensin helpottaa eikä heti olettaa, että yhdessä
paikassa toimiva opetettu asia toimisi automaattisesti myös muualla.
Opitut asiat saattavat toimia sujuvasti myös toisessa paikassa,
joskus taas ei ollenkaan.
Kuolaimettomia
suitsia on erilaisia
Erilaiset
kuolaimettomat suitset vaikuttavat hevoseen eri tavalla ja
vaikuttavat ratsastajan käytettävissä oleviin apuihin. Sidepull
tai riimuun kiinnitetyt ohjat muistuttavat eniten nivelkuolaimella
ratsastamista. Sillä voi asettaa ja käyttää sisäkäden avaamista
asettavana tai kääntävänä apuna (johtava ohjasote).
Leuan
alta ristiin menevissä malleissa risteyskohdassa syntyy kitkaa,
joten myötääminen ei välttämättä mene hevoselle saakka ja
turpahihna saattaa olla koko ajan kireällä.
Hackamoreja
on vipuvarrella ja ilman. Kuolaimettomissa, missä on metalliosia
posken sivussa, saa sisäkäden johtava ohjasote yleensä metalliosan
kääntymään ja painamaan hevosen poskea juuri siltä puolelta,
mihin sen tulisi kääntyä. Tämä ei yleensä auta kääntymisessä.
Yhteistä näille onkin se, että tarkoitus olisi kääntää
hevosta epäsuoralla ohjasotteella eli tuomalla ulko-ohja kiinni
kaulaan. Kun tämä apu on opetettu hevoselle (maasta käsin),
hevonen osaa ohjasmerkistä siirtää etuosaa astumalla
ulkoetujalalla ristiin sisäetujalan edestä. Tämän tekemistä
helpottaa, jos hevonen pystyy siirtämään painoaan takaosalle.
Kapsoni
Kapsoni on hyvä kouluttamisen väline, mutta vaatii perehtymistä.
Kapsonilla voi myös ratsastaa, kuten kuolaimettomilla suitsilla,
mutta en varsinaisesti laittaisi sitä samaan kategoriaan
kuolaimettomien suitsien kanssa.
Kuolaimettomat
kilpailuissa
Sitten vielä kuuma peruna: Olisi hyvä, jos kaikissa
kilpailulajeissa voisi olla mahdollisuus valita osallistuuko
kuolaimettomilla suitsilla vai kuolaimen kanssa. Tällä hetkellä
osassa kilpailulajeja se mahdollisuus jo on, joten kokemusta sen
toimivuudestakin jo löytyy.
Kuva: Minni Peltonen
Kuva: Minni Peltonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti